torstai 29. kesäkuuta 2017

Tuhmuuksia tekemässä.






Muutama teistä lukijoista on kaipaillut ja erityiskiitos Oivalluksia blogin Santralle, joka jätti tosi mieleisen kommentin miten on lukenut täällä kaiken. En taida itsekkään olla sellaista urakkaa tehnyt. Jos kaipailet meikäläistä blogia vähän useammin päivittyvään  instagramiin pääset tästä. Mikäli linkki ei toimi niin taidan olla ainoa joka käyttää hässitäkkejä #kikkelichili #pökälehattu tai #paskanaapurit
 





Yleensä yritän kasvattaa taimeani suoraselkäiseksi aikuiseksi, mutta tavoistani poiketen yritän tänä suvena kasvattaa täyttä mulkkua.



Sitten kuulumisiin; Takana on 347 päivää varusmiehen äitinä ja vaikka mikään ei pehmitä sitä töyssyä kun muksu rimpauttaa armeijasta päästäen suustaan lauseen "Täällä on mahtavaa, mä olen täällä vuoden." yritän kuitenkin. 

Jos olet tulevan alokkaan huoltaja tässä ohjeita pehmittämään muita töyssyjä:
Intistä lähettävät listan mitä pitäisi löytyä repusta palvelukseen astuessa. Osa oli itselle melko vieraita termejä joten suunnistin Prismaan kyselemään myyjältä "niitä naisten juttuja".  Puhun valtavasti käsilläni ja suoritin vielä kysymystä omasta mielestäni varsin hyvin selventävän eleen huitaisemalla kourani pariin kertaan tissien välistä kohti pimpanssia.

Myyjä oli hämmentyneen oloinen kun navigoi mut toosatollausten osastolle ja olin kyllä minäkin seisoessani kuukautissuojien vieressä. Havittelin ostoskärryyni nimittäin neulaa ja lankaa.

Vähän se sitten vaivasi miten ei muka tuollaisesta ymmärrä ja esitin kotosalla puolisolle saman pantomiinin. Tiedustelin arvaa mitä olen vailla ja viuhdoin kämmentä kohti alatuuhosta. Sain vastauksen, jota mun sensuuriseulana toimiva siippani kielsi laittamasta tänne. Kun siihen elekieleen vielä lisäsin puheet naisten jutuista väitti rakas puolisoni teatterini vaikuttavan enemmän tamppoonin poistamiselta kuin harsimiselta. 

Et menetä viikoiksi ässän bonuksia häpeän takia etkä kiusaa Prisman työntekijöitä kun pyydät:
Matkakokoinen ompelutarvikesetti.



Listassa on myös röökitarpeet pariksi viikoksi. Koska lapsukaiseni ei kuulu kessuttelijoiden heimoon arvelin kahden askin riittävän vaihdon välineeksi. Jos päädyt samaan ratkaisuun saattaa tenavasi väittää sinun töllöttäneen liikaa Orange is New Blackiä. Mutta odota rauhassa, siellä tulee päivä jolloin mystinen matkakokoinen ompelutarvikesetti kaivetaan esiin ja sätkillä voi houkutella vierustoverin räätälin hommiin.



Yhden vekaran perheessä voi muksun aloittaessa intin olla mielessä se mitä on vaikea harrastaa jos jälkikasvu pyörii jaloissa. Saattaa ilakoida miten sitä sitten joka päivä kunnolla nautiskellaan. Varaudu siihen, että kyllästyminen saapuu parissa viikossa eikä ruskeassa kastikkeessa ja kaaliruuissa ole enää mitään ou jee - hohtoa. Jos on yhtään taipumusta varaudu myös Renniellä.




Näin voi käydä myös jollekin toiselle ja saada etsimään netistä testiä Olenko psykoosissa? Kaipasin tosissani saatanallisia säkeitä. Armeija ei tarjoa kotijoukoille Wilmaa. Olisi se ollut mukavaa siinä alkumetreillä vastaanottaa viestejä; hän on syönyt, nukkunut ja kakannut. Kaikki hyvin.



Tästä kakkaamisen aasinsillasta pääsen tärkeimpään oppiin sinulle:

TEE MITÄ TAHANSA MUUTA, MUTTA ÄLÄ TOISTUVASTI JANKUTA "ARMEIJASSA KÄYDÄÄN METTÄSSÄ RIUKUPASKALLA."

 Voi käydä niin ettei joku puukäsitöitä harrastanut puhu sinulle todella pitkäkestoiseen aikaan. 






Jos teet omasta mielestä karamellihyllyltä laatuisan tarjouslöydön hillitse siitä huolimatta halusi tai aterioi löytösi itse. Älä tunge salaa kahdeksi viikoksi metsäleirille lähtevän varusmiehen matkaan mahtavaa pieni hinta vastaan jättikoko - ostostasi. 
Älä pakkaa korpisoturin reppuun lupaa kysymättä Ryhmä Haun karkkikeppiä.


Älä viskaa kaveristaan eksyneitä sukkia pois. Kotiuttamispäivänä varusmies kaataa repustaan ensimmäiselle vastaantulevalle pöytätasolle haisevan sekamelskan, josta voi erotella sukkia grillipihdeillä ja kauhan varrella.


 Intissä on varusteiden kotipyykkäyskielto. Kiellon on määrännyt henkilö, joka ei tiedä miltä tuoksuu 14 päivää luonnossa marinoitunut järvipestyn kainalokuopan hautoma tekokuitupaita, jonka omistaja valitsee rinkkaansa tilanpuutteen takia dödön sijaan tonnikalapurkin tai varavirtalähteen. Tai minkälainen katku nousee hien, hiekan ja sammaleen pystyynhuovuttama villasukasta. Lapseni on tarkasti sääntöjä noudattava pilkunnussija ja jos omasi on samanlainen neuvoni on: Älä käytä huuhteluainetta. Voit joutua kuuntelemaan todella äkäisen puhelun aiheella "Osaatko vastata miksi mun alushousuissa haisee kookos?" Jos sinulla on refleksi lorauttaa huuhteluainetta voi ongelmiin varautua Lidlin hajusteettomalla. Se saa pyykit lemuamaan kuselta.



Oliko muksusi eskarin ainoa joka ei saanut katsella telkkarista Salattuja Elämiä? Aukissa johtajakoulutukseen kuuluu Tuntemattoman Sotilaan analysoiminen vapaa-ajalla. Älä anna katsoa, ei ole lapsille sopiva. 


Jos sinua järkyttää ajatus miten ne oman piltin pistävät siellä petaamaan ja moppaamaan älä katso itsekkään.


 Johtajakoulutuksessa myös joutuvat allekirjoittamaan vaitiolosopimuksen minkä rikkomisesta seuraa vankeutta. Kun muksu ilmoittaa sunnuntai-iltana lähtevänsä kohti kasarmia älä hätäänny: Moro, mä lähden nyt, hoidetaan halailu pois alta - lausahdus ei riko vaitiolovelvollisuutta. Jostain syystä se on tosi hauska juttu jos alat itkemään ettei nyt vaan häkki heilahda ja sitä muistellaan pitkään jokaisessa sukulaisten kanssa vietettävässä kahvipöytäkeskustelussa.






Olet ehkä nähnyt kivan pikku panssarivaunun SA-kaupan pihassa. Ajattelet ettei tuo nyt paha vempele ole, ei se kovin kamalaa ole vaikka ne antaa lapsen ajaa sellaisella. Semmonen helposti parkkeerattava söpö panssukki. Tulee päiviä jolloin omaiset pääsevät tutustumaan toimintaan ja jottei ohimarssin aikana tule mitään shokkiyllätystä telaketjuajoneuvon koosta joudun kertomaan raa'an tosiasian; Siellä SA-kaupan pihassa on soppatykki.

Ajatelkaa; kun alkutalven ensimmäiset liukkaat tulivat ei koko tuvassa ollut toista solttua jonka kotoa olisi laitettu viestiä: Onhan sulla talvirenkaat?


Meidän kotiovelta autoilee kasarmin portille 12 minuuttia. (10 minuuttia jos mies on kuskina ja muksun pitsa jäähtyy penkillä.) Tästä seuraa tilastollinen todennäköisyys törmätä omaan sotilaaseen kun se kerran on palveluksessa lähistöllä. En kehtaa väittää törmänneeni täysin sattumalta, mutta olin samoilla nurkilla. Tein vaan semmoisen pikku koukkauksen, olen huono suunnistamaan. Oli melkein vahinko. 

Kannattaa etukäteen tiedustella omalta sissiltään olisiko hänestä kivaa jos äiti ajelee kasarmia reunustavalla yleisellä tiellä kymmenen kilometrin tuntivauhtia ja vilkuttelee kesken kuntopiirin.

  Meikäläisellä on pieni otanta tähän tutkimukseen, mutta kaikki ei tykkää. Tässä pilvessä on kyllä se kultainen reunus ettei tarvinnut hetkiseen aikaan polvilumpio suoraksi lukittautuneena kaasun päälle kuljetella pitsaa sotkun pihaan. Jottei vahingossakaan kukaan tunnista autoa, jossa istui tunnistamaton keski-ikäinen vilkutteva tantta.


 Tässä piilee myös riski siihen, että muksu väittää ettei ollut kunniakierroksen suorittamisen aikaan lähelläkään maantietä. Koska ne varusmiehet yhtenevissä maastokuoseissaan näyttää muutaman metrin päästä kaikki samalta sitä alkaa aprikoimaan; Onko tämä lapsen käsitys huumorista vai totuus?  Olenko vaikuttanut hippasen oudolta mutsilta vai kultasuoneen iskeneeltä puumalta?
 


Kun asustelee lähellä varuskuntaa tulee kylillä törmättyä myös kantahenkilökuntaan.
Sitä on stressaantuvaa sorttia ja päivät pitkät miettii miten ne on antaneet siellä intissä omalle pikku kullalle lapion, puhumattakaan muista todella vaarallisista vempeleistä. Sitä saattaa kauppareissulla iskeä vastustamaton halu ottaa selvää kurkkusalaattiväreihin pukeutuneelta mieheltä miten sillä lapsella menee. Tässä tärkeä neuvo tiedustelutoimintaan: Syksyllä on metsästysaika eikä kaikki camokuosia ylleen vetäneet ole Suomen armeijan palveluksessa.



Ja vielä lopuksi hitusen omituinen ohje: Opettele taivuttamaan sukunimesi. Olen ollut jo reilusti yli vuosikymmenen Repo, mutta se on jotenkin vaikea sana taivutettavaksi. 


Kuvittele tilanne, missä vaanitaan ravintolan nurkalla osuu kohdalle kapiainen, jolla on hihassa en-ole-sorsastaja merkki. Sitä tietää aikovansa tehdä jotain minkä se oma mukelo on todellakin kieltänyt, mutta kun on vaan se vastustamaton halu tietää mitä sille kuuluu noin niinkuin aikuisen mielestä. Haluaa kuulla miten se on reipas ja oma-aloitteinen ja pärjää ja osaa ottaa käskyjä vastaan.

Kuvittele tilanne missä toimii itselle täysin mystisellä tavalla ja on aikeissa puhua ennalta tuntemattomalle ihmiselle mikä lisää stressiä sen lisäksi, että on tekemässä tuhmuuksia. Soppaan vielä ettei ole tullut mietittyä sukunimen sijamuotoja ja on lirahtamassa jännäpissa tenaan.
 
Siinä tilanteessa päätyy rukoilemaan ettei kukaan yhdistä kuntopiirin heiluttajaa ja paikallista kylähullua toisiinsa. Sitä joka kysyi vänrikiltä; Miten alokas Revalla sujuu?

26 kommenttia:

  1. Ihanaa oot täällä taas ♥♥♥
    Kultasuoneen iskenyt puuma :D

    Totta puhuen sinusta tulee vielä hermoillekäyvämpi anoppi, mikä mulla on... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tiedostanut tuon ongelman :D Mää olen jo yrittänyt itselleni jutella miten sitten aikanaan pitää yrittää antaa tilaa ja olla takavasemmalla valmiina auttamaan jos pyydetään :D

      Poista
    2. Ja jos se ei hoida poikaa yhtä hyvin ku sie, niin ei saa sanoa :) ei munkaan anoppi kyllä sanonu muuta ku paidoista, kun hänen mielestään miehen paita pitää olla silitetty. Luuli, ettei mulla oo silitysrautaa, mikään muu syyhän ei tietenkään voinut tulla kyseeseen, kun poikansa silittämättömissä kauluspaidoissa kulki. Sanoin, että saa silittää ite paitansa, jos haluaa.

      Poista
  2. Ai herran jumala sun kanssa! Mä niin voisin kuvitella itteni myös sinne kasarmin nurkille pyörimään. Oonkin sanonut, että mä olen varmaan Muhiksen sängyn kulmia oikomassa siellä ja varmistamassa, että paita on tungettu housunkauluksesta sisälle, ettei selkään tuu kylmä. Oon myös varma, että mun lapsi tulee nääntymään nälkään armeijassa, koska se on niin nirso ruokien suhteen. Nyt jo ahdistaa ja kutsunnat on vähän päälle kolmen vuoden kuluttua...apua...aivan liian pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Outi <3 Sulla tulee kyllä kamalaa kun Muhis lähtee. Toivottavasti sotkussa on jotain mikä kelpaa Muhikselle saa sitten paikattua ruokavaliota sillä. Ja laitat sitten mukaan kaikkea säilyvää mitä pystyy syömään. Ja jos tulee tuohon meidän nurkalle niin kävin sen verran monta kertaa sotkun pihassa, että osaan vanhasta tottumuksesta toimittaa tilauksen :D

      Poista
  3. Päivän piristys jälleen kerran😂 näitä sun postauksia ehtikin tulla jo ikävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos <3 Kun näitä postauksia tulee niin tipottain sitä ehtii moneen kertaan ajattelemaan ettei kukaan enää edes lue näitä :)

      Poista
  4. Voi apua. Siskonpoika menee tänään armeijaan ja on kyllä pakko linkata tää postaus sille 😂😂😂 Muuten pysyin ihan järjissäni, mutta sitten tuli viimeinen kappale ja sukunimen taivutus. Kylläpäs piti nauraa 🤣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitäisi varmaan pakottaa muksu tekemään oma postaus alokkaan näkökulmasta :D Otsikolla miten selviytyä armeijasta kun äiti on hippasen hermoheikko :D

      Poista
  5. Mun poika menee sivariin joten välttynee puumilta, mutta itse kuolasin tänään 13v nuoremman pojan perään (nolottaa tunnustaakaan, mutta en vaan millään opi ymmärtämään omaa ikää(ntymistä)ni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime tippaan elättelin toiveita tuon sivarin suhteen kun en ymmärrä miten muksu sinne inttiin :D Mies ei ole käynyt armeijaa niin ei se kasvatuksestakaan toivottavasti johtunut, jos ei sitten halunnut vähän etäisyyttä :D Mun unelmissa lapsi olisi mennyt kirjastoon ja jemmannut tiskin alle mulle kaikki uudet naistenlehdet, mutta ei kun puumailemaan vaan :D

      No 13 vuotta on niin vähän, että sehän on vaan pikku vahinko. Ei se mikään voisin olla sun mummosi ikäero ole :D

      Poista
  6. Yli vuoden hiljaisuus katkesi viimein, thank god! ❤️ Mä jo kuvittelin että sä olet jättänyt bloggaamisen ihan kokonaan! :O

    Onneksi itselläni ei vielä ole tuo esikoisen inttikausi lähelläkään, mutta ehkä jo 13 vuoden päästä löydän itseni samasta tilanteesta. Täältä lopetettiin kasarmi muutama vuosi sitten, mutta äkkiäkös sitä hurauttaa vaikka kauemmaskin. Pizza ehtii ehkä jäähtyä siinä ajassa.

    Seuraavaksi suunnistan instaan tykkäämään sun kuvista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun bloggaamiseni on kun virtsankarkailu, ei ikinä tiedä koska lirahtaa ja paljonko lirahtaa :D Tippa kerrallaan :D Mutta nyt oli niin tärkeä asia ettei tätä aihetta voinut sivuuttaa miten selviytyä lapsen armeijasta :D

      Kävin kanssa sun instassa ja nauroin ihan vedet silmissä sitä resepti kuvaa. Seuraavan kerran kun miesväki ei saa itsestään mitään ruokatoivetta irti niin ei muuta kuin aivomuhennosta pöytään niin kyllä sen jälkeen toiveita irtoaa :D

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Ilostun kauheasti tälläisista kommenteista <3 Mää kun en itse jaksaisi itseäni kuunnella niin aina se vaan yllättää, että joku muu jaksaa :D

      Poista
  8. Hei Kiki, olet hengissä, luulin jo että heitit veivisi:) no ei vaiteskaan, olen ihan tyhmällä päällä sori. Ja tiedän kyllä mille haisevat inttivaatteet, erehdyin kerran nuuskimaan että oliko tässä vielä joku paskapaita vai oliko lattialuutu ja menetin tajuntani niin etten ole vieläkään toipunut ja aikaa siitä on 20 vuotta:) Hyvää kesää ja kiva että kakkiasiat ja muut on kunnossa ja ihan totta, siellä ollaan riukup... prööp:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hermoheikkona ihmisenä olen varautunut veivin heittämiseen, mies tietää bloggerin tunnukset ja tulee kyllä sitten ilmoittamaan :D

      Mun armeija tiedot pohjautuu isän ja ex-puolison kokemuksiin ja kun kummatkin on syntyneet 50-luvulla niin tuli hoettua sitä riu'ulla käymistä. Sitä ei enää harrastella vaan siellä on bajamajat :D

      Poista
  9. Hei Kiki,hauska kuulla sinusta pitkästä aikaa. Tässä ei taas kyllä mitkään tenat riitäneet ollenkaan sun juttuja lukiessa... :) Sä oot niin maan mainio tyyppi ja juttua tulee, että sun kannatais alkaa kirjoittamaan kirjaa, vaikka sit tällai päiväkirjan muodossa! Aurinkoista kesän jatkoa, vaikka vettä tuleekin tämän tästä, kuin Esterin perseestä, mutta ei anneta sen haitata! Anne-Marie

    VastaaPoista
  10. Voi hyvät hyssykät, sun juttuja lukiessa, ei mitkään tenat riitä, on ne sen verran hulvattomia! uusia juttuja odotellessa:) Terveisin Anne-Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tuli pitkä paussi, mutta tämä armeija-asia oli tosi tärkeä asia joka piti päästä jakamaan :D Jahka mies jää aikoinaan eläkkeelle niin voin pykätä maailmalle vuosien patoutumat kirjana nimellä huoltomiehen vaimo tilittää :D

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Oi oi, kiitos kiitos <3 Ilahdun aina tälläisista palautteista hirmu paljon.

      Poista
  12. Kiki perkules minkä teit.. siis niinkuin tosi hyvällä!! Arvaas oonko kaivannut sua? KYLLÄ. Mä hamstrasin jo tekoja valmiiksi ja kaiken maailman vuodesuojia ihan vaan varalta että taas lirahtaa, pärskähtää tai muuten vaan lorahtaa. Ja sitten sää häviä.. mutta sää oot back! Joutu kyllä hieraisee silmiä kun selasin mun linkkilistaa.. itsekin täs vähillä postauksilla mennyt.. joo ja mun poika teki saman tempun.. aloitti tammikuussa intin ja vetää joulukuuhun asti.. pikkusen oon kyllä ylpeä kun ajattelin ettei siitä mitään tule. Ja toiseksi meille miniä ilmestyi Joensuusta asti ja toki meillä nyt asustanut vakkaristi. Nyt heidän pitäisi muuttaa tuohon viereen omaan kämpään kuun vaihteessa.. tilaa tulee enempi mulle. jee jee.. no, saas nähdä miten mun käy kun väki vähenee talossa. Ehkä joutuu vierailee useasti pojan luona niin kauan ennenkuin napsahtaa porttikielto. Ihanaa kiki.. mä klikkaan heti ton instan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis hamstrasin tenoja en tekoja vaik niitäkin tullut tehtyä..

      Poista
  13. Voi elämän kevät mitkä naurut tästä sai...Kiitos päivän piristyksestä!♥ Poika aloitti juuri heinäkuussa armeijan..kun se huomenna tulee lomille, aijon lukea tämän!!:)) Ihanaa alkanutta syksyä sinne!

    VastaaPoista
  14. Jumalauta Kiki! :D
    Luovutin jo sun suhteen alkuvuodesta, masennuin ja olin pois aina näihin päiviin asti ja kun tulen takas, niin mitä näen? Helkkarin akka on tehnyt järisyttävän (alun viittilöinneille nauroin ehkä liikaa -> tip/pa/at) ja muutenkin tämä oli taas niitä minkä takia kannattaa elää.
    Siksi mä toivonkin että tulisit sieltä Instan?/Facen? parista ees kerran kuussa tänne ja sorvaisit meidän päiviin valoa. Oikeesti.

    VastaaPoista