keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Työntävä asento







Nappasin mukaani  Negaa itsesi ja kerro muillekkin haasteen. Aivan mahtava idea!  Tähän täytyy tottakai osallistua:


1. Milloin lapsena muistat pettyneesi ensimmäisen kerran ja mihin.
Koulu. Sitä markkinoidaan tietämättömille; "Oo, kohta pääset kouluun ja plaa plaa plaa." Sitten marssein sinne intoa puhkuen ja se oli ihan paska paikka. 

Meillä kuului tuttavapiiriin valtaisan kaunis, meikattu ja hyväntuoksuinen nainen. Hänellä oli tapana valistaa, että musta kahvi kaunistaa. Ja minähän imuroin tiedon itseeni. Join useamman vuoden sitä sumppia. Ei mainittavaa muutosta. Aikuisena olen oppinut koko säkeen: Musta kahvi kaunistaa, muttei sekään ihmeitä tee.


En pysty pidättämään, vaikka tässä vaan yhtä tiedusteltiin. Pari vuotta vanhempi serkkupoika aina talven tullen heilutteli pissatessa nakkiaan lumihangen päällä ja kutsui ilmiötä nimellä "Teen laskuvarjomiehiä." Minäkin yritin tehdä. Mummuni ilmeisesti tympiintyi alvariinsa pesemään toppahaalareita ja teki selvää serkkupojan ja oman värkkini eroista. Mikä pettymys. Onkohan tämä sitä mistä käytetään termiä peniskateus?

2. Mikä oli inhokkiruokasi tuolloin?
1. Ehdotonta johtosijaa pitää maksalaatikko.

 2. Tilliliha. Tilli on kalan mauste. Se pohjakastike. Sitä ei voi edes kuvailla. Ja ne lihapalat. Olen ihan varma, että joku ressukka istuu vieläkin koulun ruokalassa ja yrittää väylätä sitä hubbabubbaa alas.  Harkinnassa on kyllä blogissa saamani kehoitus antaa tillilihalle mahdollisuus ja kokeilla kotona tehtyä. 

3. Se hillo, jota koulussa tuupattiin kanaviillokin kylkijäiseksi. Kai se lima, jossa lillui kalman kalpeita rääppeitä siellä täällä toisiaan etsien vissiin kanaviillokkia oli. 


3. Entäpä inhokkiruokasi nyt?
Maksalaatikko


4. Mikä sinusta piti tulla isona?
Sairaanhoitaja.


5. No tuliko ja jos ei, niin mikä oli syy?
Kuulin jostain, että opiskelun lomassa harjoitellaan oppilaiden kesken toisiinsa pistämistä. Siihen tyssäsi urahaaveet. Olisihan ne tyssänneet kyllä päästötodistuksen keskiarvoonikin.


7. Milloin käytit viimeksi hyväksi jotain toista ihmistä ja miten?
Se oli Liiterissä. (Lidlissä.) Siellä ei ole semmoisia matalia ostoskärryjä.  Lataan ostokset sitten siihen lapsen kuljettamiseen tarkoitettuun lokeroon. Pudotin voin sieltä kärryn rakosesta alas ja päätin ronskisti pyytää vapaata myyjää pyydystämään sen takaisin ylös. Olisin saanut sen kyllä itsekkin, mutta se on sellainen kurkottava ja työntävä asento, jossa käy helposti vahinko. Siinä ei selkä
 pysy fysioterapeuttiani lainatakseni "Hallinnassa."

8. Oletko kieltäytynyt tekemästä jotain vaikka toisaalta mieli 
tekisi?
Olen todella huono sanomaan "Ei käy." Ongelmani taitaa enemmänkin olla, että lupaudun tekemään, vaikken haluaisi.


9. Ankea päivä, mitä teet?
Sulatan voita mikrossa ja lättään siihen lätäkköön pullasiivun kellumaan. Soitan siskolle ja marisen. Soitan äidille ja marisen. Soitan toiselle siskolle ja marisen. Kun mies tulee töistä kotiin marisen. Menen naamakirjaan ilmoittamaan, että mää marisen. Sulatan lisää voita mikrossa ja lättään siihen taas pullasiivun kellumaan.




Tämän saan nyt ylpeänä lisätä blogin reunaan.



10. Onko mielestäsi syytä negailla asioita, ja jos, millaisia?
Pakko tähän on rehellisesti vastata, että kyllä. Ja epäilen olevani tässä negailussa oikein pro. Koska mietteet on maksalaatikon ja pullasiivujen jäljitä appeessa, niin paasaan tästä hevosenliha skandaalista. Meillähän tämä koettiin jo muutama kuukausi takaperin. Lapsi ilmoitti haluavansa maistaa hevosta. Mää jouduin vastaamaan, että mun on mietittävä asiaa. Että suorilta en osaa sanoa annanko jälkikasvun pistellä poskeen heppapaistia. Säikytin äitinikin kertomalla, että V-V pyysi hevosta ja minähän sitten menin ja ostin. Mutsi-
                                              parka käsitti meidän pihamaalla elelevän uuden perheenjäsenen. 

Puolustan tekoani sillä, että sitä saa kaupasta ja sitä saa antaa alaikäiselle. Henkilökohtaisesti, jos vaan tiedän mitä suuhun on menossa, niin hummani hei jää kyllä lautaselle. Se on voinut olla jonkun yksinäisen teinitytön koko elämä. Se on kuunnellut surut ja murheet ja vastaanottanut porkkanaherkkupalat. Sitä on harjattu, hoidettu ja rakastettu Isolla Ärrällä. Mää en sellaista halua syödä. Ymmärrän kyllä, että moni muu pystyy vaivatta pistelemään Charmen Asserdalin poskeensa. Tästä lihasotkusta olen sitä mieltä, että 
jokaisella on oltava mahdollisuus päättää tarttuuko sieltä Liiteristä (Lidlistä) mukaan raviolipaketti  vai ravioripaketti. 

Ja sitten loppunarina: Se taisi olla Andy McCoy, jonka suusta on lähtöisin viisaus, että pitäisi olla varovainen toiveidensa kanssa, ne saattaa toteutua. Niin on toteutunut Kiki 5 veen harras toivekin tehdä laskuvarjomiehiä;  tässä iässä ja tällä virtsankarkailun määrällä melkein sanoisin, että muutaman äijän olen roiskinut maailmalle...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti