tiistai 13. marraskuuta 2012

Kyllä tästä komia tulee


Arvonta on neljä postausta alaspäin. 

Ensin ihan hirveesti Tervetuloa uusille lukijoille
Kyllä mää olen nyt mahdottoman ylpee ja uusien lukijoiden lisäksi mää sain hirveesti mieltä lämmittävän tunnustuksen, mihin mää palailen myöhemmin. Menkää katsomaan Micun blogiin aivan mahdottoman upeeta kynttilätuunausta. Onnistuu meitsiltäkin. On siellä kaikkea muutakin mahdottoman upeaa, jonka takia kannattaa visiteerata, jos ette ole vielä poikkeilleet. Tämän mielihyvän aallon mainingeissa antoi loput perheestä vastauksia "Kuka on kingi?" tiedusteluun. Vaikkakin siippa ehdotteli vastaukseksi Emmerdalen (kotoisammin Emmentaali) innoittamana, että ainakin Carl ja Jim.

Meillä on muutamana menneenä päivänä käsitelty aihetta "tyhjää varastotilaa" Joku meillä halusi siitä "säilytyksellisen" ja joku toinen taas "sisustuksellisen". Määhän olin tietysti sisustuksellisten puolueessa; ypöyksinäni. Mies liitoutui V-V:n kanssa ja muodosti vastarinnan suunnitelmilleni. (Siis ihan varmana lahjoi lapsukaisen selustani takana.) Hävisin siis äänin 2-1. Ja aioin vastaisuuden varalle kysyä, että millä summalla mää teen nokittavan vastatarjouksen, jolla vaalikone arpoo mun ehdotuksen.

Mää en tästä takaiskusta lannistunut ja toimeliaana naisimmeisenä menin ja merkkasin reviirini. Ja pikkariikkisen revin irti pinkopahvia, jotta mää olen tietoinen, että alta paljastuu lautaa. Ja se tulee näyttämään hyvältä valkoiseksi maalattuna. Pakkohan ne kynsimisen jäljet on paikata. Vaikka mää tykkään vanhasta niin on sitäpaitsi ällöttävää, kun seinässä on edellisten asukkaiden roiskeita. Puoliso ehdotteli, että koska toisilla on semmoinen mittari oven pielessä missä on lasten nimiä, pituuksia ja vuosilukuja niin me voitaisiin taiteilla sinne seinään; "Mauri, joulu -99, kinkkurasvan jälki" Mää olen jo visualisoinut mielessäni valkoista hohtavat seinät ja laminaattilattian, mutta annan siipan palautua tyhjennysrumbasta ja ohjaan sitten hellästi puolison sellaiseen "maalari maalasi varaston seinään moodiin." Pääsee helpolla, kun siippa olettaa sitä omaksi ideakseen. Ja jos ei onnistu niin mää kuopaisen valttikortin hihasta ja väännän naamani muistuttamaan norsun ripsipiirakkaa.

Sutaisin farkkusaumaajalla kasaan verhot. Vähän niistä tuli pitkät, mutta ihan itse silitin. Olen tosi tyytyväinen. Ja tyytyväinen olen myös säilytystilaani, joka lapseni mielestä on "Sun joku ylimääräinen sisustusviritys, pitiks tästä tulla varasto?"  No, onhan se säilytyspaikka; yhdessä Ingvarin firmasta olevasta kenkälootassa on tilaa säilöä palautustölkkejä ja pulloja. Koska meillä on viime aikoina nautiskeltu paljon soodastriimiä on tämä tila teoreettinen. Juuri nyt ei ole palpaan menossa mitään, eikä siis tilantarvetta.

Mää suunnistan nyt kirpparille ja menen etsimään löydön, jolla mää voin tukkia sen hukkatienoon siellä kenkälaatikossa. Kyllä se on muuten tilan haaskaamista...  Sitten mää yritän paikallistaa mihin siippa on "Kaikeksi varmuudeksi" jemmannut kellarin varaston avaimen. Mää sitten ihan vaan ilkikurisuuttani hivuttautuisin alakertaan ja vähän koristelisin ja sisustaisin....

                                                    Ps. Huomasitteko, että meilläkin on nyt sitä washiteippiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti